maanantai 8. tammikuuta 2018

Dagerrotyyppejä muuttuneesta kaupungista

Uudenmaankatu 8 Turussa 3.11.2017.
Turun museokeskus/Jalo Porkkala
Valokuvataiteilija Jalo Porkkala otti syksyllä 2017 yhteyttä Turun museokeskuksen valokuvaajaan Raakkel Närheen ja kertoi suunnitelmastaan juhlistaa suomalaisen valokuvan merkkipäivää. Marraskuussa tulisi kuluneeksi 175 vuotta ensimmäisen tunnetun suomalaisen valokuvan ottamisesta.

Piirilääkäri Henrik Cajander otti dagerrotypiamenetelmällä kuvan Uudenmaankadun varrelta Turussa 3.11.1842. Jalo Porkkala suunnitteli ottavansa kuvan samasta paikasta samalla menetelmällä, tasan 175 vuotta myöhemmin. Museokeskuksessa innostuttiin suunnitelmasta, ja Porkkalalle järjestyi mahdollisuus kehittää ja viimeistellä dagerrotyyppinsä museon valokuvaamossa.

Valokuvaustapahtumaa kerääntyi Uudenmaankadulle 3.11.2017 katsomaan melkoinen joukko uteliaita. Sää oli marraskuulle epätyypillisesti aurinkoinen, eikä välttämättä dagerrotyypin ottamiselle kaikkein otollisin. Jalo Porkkala valotti vanhan mallin mukaan rakennetulla puukamerallaan varmuuden vuoksi kaksi hopealevyä samasta näkymästä, josta Henrik Cajander oli ottanut oman kuvansa.

Dagerrotypiassa kuva syntyy hopeoidulle kuparilevylle positiivina, joka on peilikuva todellisesta näkymästä. Kuva on ainutlaatuinen eli sitä ei pysty monistamaan kuten filmille otettuja kuvia.

Alun perin dagerrotyyppien kehittämiseen käytettiin elohopeahöyryä. Koska se on vaarallista, Jalo Porkkala kehitti dagerrotyyppinsä Museokeskuksen valokuvaamossa sen sijaan Becquerel-menetelmällä. Siinä kuvalevy käsitellään punaisen tai oranssin kalvon läpi suodatetulla voimakkaalla valolla.

Porkkala kehitti ja viimeisteli molemmat valottamansa kuvalevyt. Ensimmäiseen hän ei ollut aivan tyytyväinen, vaikka prosessia seuraamassa olleiden mielestä sekin näytti upealta. Toinen yritys onnistui Porkkalan mielestä paremmin. Hän jätti kumpaankin otokseen lisäämättä joskus dagerrotypiassa loppusilauksena käytetyn kultauksen, sillä hänen mukaansa siihen liittyy isohko epäonnistumisen riski.

Vaikka Jalo Porkkalan dagerrotyyppi ja sen esikuva on otettu samasta paikasta, ne eroavat toisistaan selvästi. Cajanderin marraskuun 3. päivänä 1842 ottamassa kuvassa näkyy Uudenmaankadun varrella sijainnut Nobelin talo, jonka takaa häämöttää Turun tuomiokirkko. Uudessa otoksessa ei enää ole Nobelin taloa, vaan Tuomiokirkko pilkistää nykyaikaisen kerrostalon takaa.
Uudenmaankatu 8 Turussa 3.11.1842.
Turun museokeskus/Henrik Cajander
Kuvat eroavat toisistaan muutenkin kuin sisällöltään. Jalo Porkkalan ottaman kuvan hopealevypohja on vielä kirkas, kun taas Henrik Cajanderin dagerrotyypissä ajan kuluminen näkyy hopean tummumisena ja kuvapinnan naarmuina.

Porkkala lahjoitti juhladagerrotyyppinsä Turun museokeskuksen valokuvakokoelmaan, johon myös sen esikuva kuuluu. Museokeskuksen kokoelmassa on kaikkiaan neljätoista vanhaa dagerrotyyppiä. Niistä kolme on Henrik Cajanderin ottamia.

Jalo Porkkalan ottama dagerrotyyppi on näytteillä Turun pääkirjaston uudisosan ala-aulassa 18.1.2018 asti.

tiistai 12. joulukuuta 2017

Valo pimeässä – Pansion lentomajakan valotaideteos Pesä






Joulukuinen ilta hämärtyy Pansiossa Lumikonmäellä. Mäen päällä olevan lentomajakan kiertävä valo on tunnelmallinen ja rauhoittava näky. Entisen Artukaisten lentokentän läheisyydessä oleva valotaideteos näkyy parhaimmin Hyrköisten tien suunnasta - sitä paremmin, mitä pimeämpää on.

Lentoliikenteen navigointiin tarkoitetun, vuonna 1932 rakennetun Pansion lentomajakan korkeus merenpinnasta on 59 metriä. Majakan huipulla on Turun kaupungin Kaunistamisrahaston tuella tuotettu valotaideteos työnimeltään Pesä. Yhteisötaidehankkeena toteutettu teos mukailee majakan entistä tehtävää suunnannäyttäjänä. Taiteilijat Suvi Solkio ja Jouna Karsi ovat toteuttaneet teoksen alueen asukkaiden kanssa järjestettyjen ideointityöpajojen pohjalta.

Teos viittaa majakan menneisyyden lisäksi luontoon. Rakennelman voi nähdä puuna, jonka latvassa on risuista koostuva linnunpesä. Kaupunginosan maamerkkinä toimivan, Turun päivänä 17.9.2017 paljastetun Pesän voikin kokea kodin, perheen ja elämän symbolina. Sen kirkas valo halkaisee pimeän ja piristää etenkin kolean talven keskellä.

Solkio, Suvi ja Karsi, Jouna: Pesä, valotaideteos, 2017, valoputket, hitsattu tukirakenne, Pansion lentomajakka. Kuva & video: Annastiina Kankare / TMK.

Lisätietoa projektista: http://pansionlentomajakka.blogspot.fi/






perjantai 3. marraskuuta 2017

Juuret ja juurettomuus 3.11.2017 – 1.5.2018



Piia Lehti: Juuret, 2015, serigrafia vanerille.
Turun kaupungin taidekokoelma. Kuva: Aleks Talve / TMK.


Turun kaupungin konsernihallinnon aulatiloissa on esillä puolen vuoden välein vaihtuva kattaus Museokeskuksen hallinnoiman Turun kaupungin taidekokoelman teoksia. Marraskuussa 2017 auenneen näyttelyn Juuret ja juurettomuus teokset välittävät taiteilijoiden näkemyksiä perheestä, kodista ja lähiympäristöstä sekä ajallisista juuriin ja kuulumiseen liittyvistä muutoksista.

Kysymys suomalaisuudesta liittyy niin maahanmuuttoon kuin Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaan. Uutisissa näkyy viikoittain asuinsijoiltaan pakenevien ja parempaa tulevaisuutta etsivien kohtaloita. Juuret ja juurettomuus askarruttavat monin eri tavoin. Kyse on identiteetistä, siitä miten jokainen käsittää itsensä ja arvonsa. Näyttelyn teoksissa on ihmisiä kuvattuina suhteessa eri ympäristöihin sekä symbolisia itseymmärryksen, paikkaan kuulumisen ja vierauden tunteiden esityksiä. Annika Dahlstenin ja Markku Laakson valokuvateos Katutura, Namibia (2012) viittaa Laakson isän saamelaisten isovanhempien tositarinaan. Vuonna 1930 Laakson isän isovanhemmat kiersivät Saksaa yli puolen vuoden ajan saamelaisryhmän osana esittäen arkeaan ihmisnäyttelyissä. Maailmaa nähdäkseen ja rahaa ansaitakseen saamelaiset osallistuivat kiertueille vapaaehtoisesti, toisin kuin monet siirtomaiden alkuperäiskansojen edustajat.

Identiteetti ei ole muuttumaton vaan jatkuvasti liikkeessä oleva, vuorovaikutuksellinen prosessi. Käsityksemme itsestämme vaikuttaa myös käyttäytymiseemme. Jokaisen henkilökohtainen itseymmärrys muodostuu meidät muista erottavista yksilöllisistä ominaisuuksista. Lähipiiri ja perheessä opitut arvot sekä persoonalliset kiinnostuksen kohteet muokkaavat maailmankuvaamme. Ne eivät välttämättä näy päällepäin, mutta vaikuttavat vahvasti. Piia Lehti on serigrafiassaan Juuret (2015) kuvannut symbolisesti näitä maan alla näkymättömissä piileviä osasia.

Kansallinenkin identiteetti on kollektiivisuudestaan huolimatta hyvin omakohtainen. Jokainen kokee suomalaisuuden omista lähtökohdistaan. Yksilö voi tuntea juurettomuutta, johon liittyy usein menetyksen tunteita ja jopa vierautta. Jenni Hanhilammen valokuvapohjainen teos Kaipuu kotiin, jonnekin (2003) kuvaa hyvin sitä, miten ajan kuluessa muistot sumenevat, muuttuvat epätarkoiksi ja yksityiskohdat häviävät. Taide ohjaa käsittelemään itseymmärrykseen ja menetykseen liittyviä tunteita, ja voi siten auttaa rakentamaan itsetuntemusta uusin keinoin.
Jenni Hanhilammi: Kaipuu kotiin, jonnekin, 2003, valokuvapohjainen mustesuihkutuloste.
Turun kaupungin taidekokoelma. Kuva: Toni Vuori / TMK.

                                       —————————————————


Rötter och rotlöshet, utställning i Koncernförvaltningens ingångshall 3.11.2017 – 1.5.2018

Finskhet är ett tema som har anknytning både till inflyttning och till firandet av Finlands 100 år av självständighet. Nyheterna rapporterar dagligen om människor som lämnar sin hembygd i flykt eller på jakt efter en bättre framtid. Rötter och rotlöshet aktualiseras på många sätt. Det handlar om identitet, om hur var och en av oss ser på sig själv och sitt värde.

En identitet är inte statisk utan en ständigt föränderlig, växelverkande process. Vårt beteende påverkas av den uppfattning vi har om oss själva. Självförståelsen formar vi utgående från de egenskaper som skiljer oss från andra. De människor vi umgås med, hemmets värderingar och våra personliga intressen påverkar den världsbild vi skapar oss. På motsvarande sätt finner vi också våra samhälleliga identifikationsobjekt. De konstverk som valts ut till denna utställning förmedlar både konstnärernas syn på familj, hem och närmiljö och aktuella förändringar i anslutning till fenomenet rötter och känslor av rotlöshet.

Den nationella identiteten är trots sin kollektiva natur mycket subjektiv. Det finns lika många identiteter som det finns individer och var och en upplever finskheten från sina egna utgångspunkter. En individ kan ha en grundkänsla av rotlöshet som bottnar i upplevelser av förlust och främlingskap. Med hjälp av konst kan man bearbeta känslor av detta slag och bygga upp sin självförståelse på ett nytt sätt.


Ringa Takanen
Ts. kokoelma-amanuenssi
Turun museokeskus


Konsernihallinnon aula, Yliopistonkatu 27, Turku
aukioloajat: ma-pe 08:15 - 16:00
Koncernförvaltningens ingångshall, Universitetsgatan 27, Åbo
öppettid: mån-fre 08:15 - 16:00



torstai 28. syyskuuta 2017

Katse syvyyksiin



Olen nyt työskennellyt vajaat kahdeksan kuukautta museokeskuksessa, osana valokuvakokoelmien tiimiä. Siinä aikana olen nähnyt noin neljätoistatuhatta kuvaa omin silmin, yleensä samalla kuin olen vaihtanut niiden suojakuoret uusiin. Tämä kuva osui silmien eteen verrattain tuoreeltaan, kun luetteloin valokuva-arkiston negatiivikokoelmaa. Kun minulta kysyttiin voisinko kirjoittaa jutun kokoelmien blogiin niin kuva tuli ensimmäisten joukossa mieleen mahdollisena ehdokkaana. Myönnän rehellisesti että syy siihen ei ollut historiallinen: kuva on minun mielestä kaunis ja mielikuvitusta herättävä, ja se riitti minulle. Kuvalla on kuitenkin arvaamatonta syvyyttä.

Kuva esittää pitkää, kapeaa huonetta. Vastakkainen seinä on häviävän etäinen, melkein piste ilman ulottuvuutta. Kuin katsoisi tunneliin tai pohjattomaan hissikuiluun. Voimakas perspektiivi on vaarassa aiheuttaa huimausta katsojassa. Kyse on kuitenkin puurakennuksesta. Telineisiin levitetyt köydet antavat vahvan vihjeen pajan tarkoituksesta.

Kyseessä on sisäkuva Crichton–Vulcanin köysipunomosta Linnankadun varrella. Kuvausajankohdaksi on kirjattu vuosi 1937, mikä tarkoittanee vuotta jolloin alkuperäinen kuva kopioitiin museon arkistossa säilyneeseen lasinegatiiviin; vanha köysipunomon rakennus oli purettu ja korvattu uudella, arkkitehti G. Wahlroosin suunnittelemalla rakennuksella jo vuonna 1934. Uudella rakennuksella oli pituutta 360 metriä, eli noin kolme ja puoli jalkapallokenttää peräkkäin, eikä vanha rakennus tainnut olla paljonkaan lyhyempi, ainakaan kuvan perusteella.

Kaupankäynti meritse on toiminut Turkua elättävänä napanuorana kaupungin perustamisesta lähtien aivan nykyaikoihin asti. Laivojen rakentaminen on luonnollista seurausta tälle. Toiminta on seurannut suhdanteita, mikä myös näkyy telakoiden ja varustamoiden vaihtelevassa menestyksessä kautta kaupungin historian. Crichton–Vulcanin telakkayhtiö syntyi vuonna 1924 Crichton Oy:n ja Vulcan Oy:n fuusiona. Molemmat olivat vanhoja telakkayhtiöitä, ja Crichton Oy:llä oli takanaan monta vaihetta ja nimiä. Uudella yhtiöllä oli toimintaa ja telakoita jokivarren molemmin puolin ja eli 30-luvulla huimaa nousukautta – tai ehkä syventymiskautta. Yhtiö oli kesällä vuonna 1930 laskenut vesille Suomen ensimmäisen sukellusveneen, nimeltään Vetehinen.

Crichton–Vulcanin telakan tuotannossa sukellusveneet ovat kuitenkin vain pieni osa. Yhtiö, mukaan lukien sen edeltäjät ja jälkeläiset, on tuottanut yli tuhat laivaa, ja suuren osan niistä juuri Turun telakoilla. Suhdanteiden vaihtelujen myötä yhtiö on kokenut mullistuksia. Nimikin on muuttunut vuosien saatossa; 1965 nimi muuttui Turun Telakaksi, Wärtsilän alaisuudessa. Sen jälkeen telakkatoiminta Aurajoen suulla on pikku hiljaa siirretty muualle. Viimeinen Turun telakalta laskettu uusi alus oli M/S Rosella vuonna 1979, jonka jälkeen telakat toimivat jonkin aikaa korjaustelakoina.

Nykyään telakkatoimista on Turun keskustassa muistomerkkeinä muun muassa Aurajoen suun suuret nosturit, Korppolaismäen juuressa oleva vanha telakka-allas ja myös se uudempi köysipunontapaja Linnantien vieressä, sekä paikannimiä kuten edellä mainittu Telakkaranta, Varvintori ja tietenkin Crichtoninkuja. Museossa sen muistoa ylläpidetään parhaan mukaan muun muassa lukuisien valokuvien kautta, joissa vanhojen aikojen telakkatoiminta vielä loistaa melkein keskellä Turun. Tervetuloa syventymishetkille!

Rasmus Candolin 

Kuva: TMK


tiistai 26. syyskuuta 2017

Museoarkiston digitoijana Turun museokeskuksessa



Olen Turusta kotoisin ja asunut suurimman osan elämästäni täällä. Koulutukseltani olen filosofian maisteri ja valmistunut Turun yliopiston humanistisesta tiedekunnasta. Pääaineeni oli yleinen historia, sivuaineena oli Suomen historia.

Ensimmäinen määräaikainen työsuhteeni Turun museokeskuksessa oli aikavälillä 3.10.2016-9.12.2016. Työtehtävänäni oli Turun Kivipainon aineiston skannaaminen ja luettelointi Musketti-tietokantaan ja sen kautta valtakunnalliseen Finna-portaaliin. Aloitin tämän työn aineistokuoresta 22874:2485. Pääsin luetteloinnissa kokonaistilanteeseen 22874: 2897.

Samoin skannasin aineistokuorista aineistot väliltä 22874: 2465-2484 ja liitin skannatut kuvat kyseisiin luettelokortteihin.

Lisäksi osallistuin erilaisiin museokeskuksen työkokouksiin ja toimin sihteerinä esimerkiksi Kalastajankadun talokokouksessa maanantaina 21.11.2017.

Toinen määräaikainen työsuhteeni Turun museokeskuksessa alkoi 13.02.2017. Jatkoin Turun Kivipainon aineiston skannaamista ja luetteloimista Musketti-tietokantaan ja sain työn loppuun. Jatkoin siis luettelointia kortista 22874:2898. Luettelokorteissa pääsimme kokonaisuutena lukuun 22874:4038. Sen jälkeen huomasimme, että Turun Kivipainon aineistosta oli jäänyt skannaamatta aineistokuorien väli 22874: 2343-2464, vaikka luettelokortit Muskettiin oli jo tehty valmiiksi. Itse skannasin tuon välin, ja liitin kyseiset kuvat luettelokortteihin. Tämän työn jälkeen Turun Kivipainon aineiston skannaaminen ja luetteloiminen tuli lopullisesti valmiiksi.

Tämän työn saatuani valmiiksi olen skannannut ja luetteloinut Turun Offset-painon aineistoa. Turun Offsetpaino on Kivipainon perillisyhtiö. Tällä hetkellä olen luettelokortissa 22947:1102. En skannaa jokaisen aineistokuoren sisältöä, jos samoja kuvia tulee eri aineistokuorissa. Teen niin, että valmiista luettelokortista laitan viittauksen niihin aineistokuoriin, joissa on saman sisältöistä aineistoa. Laitan merkinnän kontekstin kuvaustietoihin.

Toisen pestini aikanakin olen osallistunut erilaisiin museokeskuksen työkokouksiin. Olen toiminut sihteerinä Kalastajankadun talokokouksessa torstaina 2.3.2017 ja KOKU:ssa (kokoelmatiimin kuukausikokouksessa) maanantaina 6.3.2017.

Lisäksi minulla on ollut erillisenä työtehtävänä Sirkkalankatu 37:sta tehdyn rakennushistoriallisen selvityksen skannaaminen ja skannattujen kuvien lähettäminen Turun kaupungin kaavoitusarkkitehti Katja Tyni-Kylliölle. Olen saanut tämän työn tehtyä.

Muuta: Olen osallistunut museokeskuksessa menossa olevien näyttelyiden henkilökuntaopastuksiin ja muutamaan Kuralan kylämäen kevät- ja kesätapahtumaan. Samoin olen osallistunut museokeskuksen kokoelmatiimin päiväretkelle Salon taidemuseoon torstaina 14.9.2017.

Loppuvaikutelma: Nyt alkaa oma työni Turun museokeskuksessa olla vähitellen loppusuoralla. Viimeinen työpäiväni on torstai 12.10.2017. Hyvin on kaikki mennyt. Olen saanut tutustua mukaviin ihmisiin, joiden kanssa olen saanut olla tekemisissä.

Aineiston käsittely alkaa ko. tuotteen skannauksella.


Skannattu kuva käsitellään kuvankäsittelyohjelmalla.


Musketti-tietokantaan luodaan lomake johon kirjataan tilauskuoresta saatava informaatio, kuten tilaaja, valmistusaika jne.


Lopuksi lisätään skannattu kuva ja rastitetaan lomake Finna-kelpoiseksi.


Turun Kivipaino Oy:n tuotearkisto Finnassa.


Tuomo Ahokas

perjantai 22. syyskuuta 2017

Turun puukotusten muistoaineisto museon kokoelmiin


Kaksi kuolonuhria vaatinut puukotusisku järkytti turkulaisia ja koko Suomea perjantaina 18. elokuuta 2017. Kauppatorin luoteiskulmaan, paikalle josta tapahtumat alkoivat, ja jossa kuolonuhreista ensimmäinen sai surmansa, alkoi kertyä kynttilöitä, kukkia ja kirjallisia osanoton ilmaisuja, pian myös muutakin esineistöä. Tällainen julkinen muistaminen ihmishenkiä vaatineilla rikos- tai onnettomuuspaikoilla on viime vuosina ollut hyvin yleistä. Turussa kynttilöitä tuotiin myös pariin muuhun kohtaan puukottajan reitillä, mutta nimenomaan kauppatorin kulma muodostui kollektiivisen surun paikaksi, johon lopulta kertyi tuhansittain kynttilöitä, ja jonka luona uutislähetyksissä haastateltiin uhreja muistamaan tulleita ihmisiä.

Muistopaikka pysyi paikallaan koko tapahtumaa seuranneen viikon. Maanantaina, 28. elokuuta, kaupunginjohto ilmoitti että kynttilät siivotaan pois seuraavan tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, ja kortit ja muistoesineet toimitetaan Turun museokeskukselle. Museon kokoelmatoiminta otti aineiston vastaan keskiviikkoiltapäivällä. Viikon ulkona ollut ja sateen kastelema materiaali käytiin alustavasti läpi, ja vietiin karanteenitilaan kuivumaan ja odottamaan pakastusta.

Torille tuoduista ns. hautakynttilöistä museolle toimitettiin vain lähiomaisten tuomat, lisäksi talteen oli otettu erilaisia lyhtyjä. Muu esineistö käsitti erityisesti pieniä ja suuria enkeleitä, erilaisia nalle- tai muita pehmoeläinhahmoja, sekä sydämiä, olipa mukana pienet villatöppösetkin. Muistokorttimateriaalia ei järjestelmällisesti ole vielä käyty läpi. Pääosin se tietysti koostuu uhrien omaisille osoitetuista osanoton ilmauksista. Paljon on myös, useammilla kielillä, yleisiä terrorismin ja vihan tuomitsevia ja rauhan ja rakkauden voittoa toivovia kirjoituksia. Useissa korteissa on lohdutusta haettu Raamatun teksteistä. Mukana on myös pienten lasten laatimia piirustuksia.

Turun museokeskus alkoi heti tapahtuman jälkeen tallentaa myös puukotuksiin liittyvää netissä tapahtuvaa uutisointia, tiedotusta sekä keskustelua. Tarkoituksena on säilyttää tietoa iskun herättämistä reaktioista tuleville sukupolville. Aineistoa on kerätty valtakunnallisesta ja paikallisesta lehdistöstä, viranomaisilta sekä internetin keskustelu- ja kommenttipalstoilta. Internet-keskusteluista on poimittu suurimmat ketjut.

Kuva: TMK / Raakkel Närhi